Viikko Chhaharia

Niin se viime viikko vaan vierähti Chhaharissa työskennellessä. Viikon ohjelmaan kuului erilaisia ryhmätyöskentelytilanteita asiakkaiden kanssa mm. askartelua ym. Vietimme myös Nepalin ensimmäiaen koulutetun psykoterapeutin läksijäisiä. Hän asuu nykyään usa:ssa, mutta käy kerran vuodessa Kathmandussa työskentelemässä muutaman kuukauden kerrallaan. Samalla juhlistimme organisaation päärahoittajan syntymäpäiviä. Kokemuksena mukava viikko, vaikka ei ehkä ammatillisessa mielessä niin opettavainen ollutkaan. Paperi, sakset ja värikynät kun ovat kaikkialla aika samanlaisia.

Pe-su olikin sitten vapaata. Perjantaina lähdimme käymään Thamelissa tekemässä vähän ostoksia, mutta tämä reissu venyi kahdeksan (8) tunnin mittaiseksi shoppailumaratoniksi! No toisaalta tulipahan samalla käveltyä runsaasti.

Lauantaina oli vuorossa ensiksi eläintarhassa käynti. Aika kurjat oltavat eläimillä oli, mutta kovasti oli kuitenkin koitettu panostaa viihtyvyyteen.

Eläintarhan jälkeen oli vuorossa apinatemppelissä käynti. Temppeli sijaitsee korkealla ja näkymät oli myös sen vertaiset. Ilmakin oli huomattavan paljon puhtaampaa kun Kathmandun hornankattilassa. Kyllä sielu ja mieli lepäsi tässä paikassa.

Maanantaina tutustuminen Chhahari Nepaliin.

Eli maanantaina kävimme toisen lh opiskelijam kanssa tutustumassa toiseen organosaatioon joka toimii köyhien mielenterveys- ja päihdepotillaiden kanssa. Asiakkaat asuvat slummissa tai kadulla.

Tuolta voi käydä lukemassa tarkemmin toiminnasta: www.cnmh.org.np

Tänään sitten jalkauduimme ja kävimme kahden asiakkaan kotona kotikäynnillä. Ensimmäinen käynti oli perheen luo johon kuului äiti jolla oli puolihalvaus ja dementia, poika joka sairastaa skitsofreniaa ja 20v tyttö joka koittaa elättää perheensä. Tyttö toimii pienessä katuravintolassa tarjoilijana ja tienaa hyvänä päivänä rs. 300 joka on n. 2,2euroa.

Toinen käyntikohde oli paranoidista skitsofreniaa sairastava 24v mies joka asuu 77v äitinsä kanssa. Äiti pelkää poikaansa kun tämä saa kohtauksia.

Meillä suomessa tälläiset asiakkaat olisivat laitoshoidossa?

Tiistaista sunnuntaihin.

Tälläviikolla ei ole pahemmin tätä blogia pystynyt päivittämään. On ollut paljon sähkökatkoja ja itse olen ollut sairaana. Töissä olen jaksanut käydä, mutta muuten on aika mennyt sängyn pohjalla maaten. Aökuviikosta vaivasin ripuli, sitten ruusu iski jalkaan ja nyt sunnuntaina ollaan jälleen ripulin kynsissä, mikään ei pysy sisällä. Ensiviikolla koitan kuulumisia paremmin kirjoitella.

Lopuksi kuvia viikon varrelta.

Epsa, Bir-hospital. Töiden alku

Maanantaina kävimme jälleen Epsassa jossa rakennusporukka aloitti omat hommansa. Osa porukasta jäi sinne ja me lh-opiskelijat suuntasimme Bir-hospitaaliin joka on valtiollinen sairaala.

Sairaala oli suuri ja siellä käy päivittäin 1000-1200 potilasta. Suu loksahti jo ala-aulassa ammolleen; likaista ja pölyistä jokapaikasta. Täältä en tajunnut edes ottaa kuvia kun järkytys oli senverran suuri. Paikan johtaja otti meidät avosylin vastaan ja kertoi sairaalan toiminnasta. Sairaalassa tehdään melkein kaikkia operaatioita, ainoastaan naisten gynegologinen osasto puuttuu.

Tiistaina aloitimme toisen lh-opiskelijan kanssa Freedom Centerissä. Paikassa oli käynyt asiakaskato viimeviikosta ja paikalla oli enää viisi asiakasta. Paikka kun on ns. avopuolen hoitolaitos josta saat poistua silloin kun sinusta tuntuu, että pärjäät omillasi.

Kävimme myös kadun toisella puolella sijaitsevassa hoitokodissa jossa oli 14 mielenterveys-, kehitysvamma-, sekä pari muuta potilasta jotka eivät voineet kommunikoida mitenkään kenenkään kanssa. Tämä paikka kuuluu samaan "yritysryppääseen" Freedom Centerin kanssa.

Työpäivän päätteeksi kävimme kävelyllä lähimaastossa, maisemat ainakin oli kohdillaan.

Lauantaina orpojen lastenkodissa.

Lauantaina suuntasimme aamupalan jälkeen toiselle puolelle Kathmandua orpojen lastenkotiin. Lastenkoti oli kodikas ja siisti. Jo portilla meitä odotti lauma eri-ikäisiä lapsia hymysuin. Lastenkodin asukkaat ovat iältään 2-17v tyttöjä ja poikia.

Itsekkin pääsin osallistumaan kissa ja hiiri- leikkiin

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä vuorille vaeltamaan, mutta kuume ja ripuli kaatoi minut sängynpohjalle. Muut pääsivät sinne lähtemään ja kuvien perusteella hyvä reissu oli ollut.

Freedom Center, Epsa ja koulu.

Eilen käytiin tutustumassa Freedom Centeriin joka on huume- ja alkoholistien vieroituslaitos. Tämä paikka tulee toimimaan minun työssäoppimispaikkana ensi maanantaista lähtien seuraavat kolme viikkoa. Laitoksessa toteutetaan yhteisöhoidon periaatteita. Lisäksi hoitomuotoina on jooga, akupunktio, erilaiset
ryhmä- ja yksilöterapiat, tai-chi, meditaatio ja erilaiset joukkuepelit joissa kehitetään asiakkaan sosiaalisia taitoja sekä opastetaan asiakasta selviytymään jokapäiväisissä askareissa.



Tänään käytiin ensin tutustumassa Epsaan joka on kehitysvammaisten naisten tuki- ja toimintakeskus. Siellä naiset tekevät käsitöitä valvotuissa olosuhteissa. Täälläpäin maailmaa vammaiset eivät ole ns. ihmisiä ja perheet usein hylkäävät heidät. Aika karut olosuhteet siellä kieltämättä oli. Ensimmäistä kertaa reissun aikana meinas tehdä tosi pahaa, kun näki miten askeettisissä olosuhteissa ihmiset täällä elää silti he ovat ystävällisiä ja jaksavat hymyillä.

Toisena tutustumiskohteena oli valtion ylläpitämä koulu jossa oli esikoulu, ala-aste ja yläaste samassa. Leikkikenttänä toimi tyhjä hiekkakenttä jossa oli tiilistä rakennettu pingispöytä. Luokkahuoneissa oli pitkät puupenkit, liitutaulu ja kello. (Luokissa on kuulemma myös paljon luteita). Ei paljon tietokoneita
näkynyt luokissa. Koulu oli jo tältäpäivältä ohitse kun perjantaosin oppilailla on vaan puolikas koulupäivä.
Pihalla oli kuitenkin oppilaita leikkimässä ja he tulivat meitä iloisesti tervehtimään. Koulu oli saanut muutama kuukausi sitten lahjoituksena pihalle hanat joista oppilaat saavat käydä juomassa puhdasta vettä.

Temppelialueella käyntiä

Eilen tuli käytyä Kathmandun yhdessä useasta temppelialueesta ihmettelemässä menoa. Komeita rakennuksia ja veistoksia siellä oli. Kaupustelijoita ja kerjäläisiä alueen reunat täynnä.